Istuin hämärässä alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: «Älä pelkää maailmaa.»
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä
Herään rannalta, on yö kirkkaampi päivää valopisteet taivaalla liukuvat aamuun
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä
Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa
Näen valot taivaalla, ja juoksee selässä kylmiä väreitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä
Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä